Tarvitsemme väkilukuaan suuremmat alle 10 000 asukkaan kunnat

"Miks sä sitten asut täällä?" Kysyi etelästä tullut vieras vilpittömästi minulta kotitilallani Pudasjärven Panumalla, kun kerroin, että opiskelen Lapin ja Oulun yliopistoissa ja teen etätöitä Helsinkiin.

Tämä ei ollut ensimmäinen eikä valitettavasti myöskään viimeinen kerta, kun saan selitellä asumistani väkiluvultaan pienessä kunnassa ja vieläpä maalla. Maalla asuminen ja korkeakouluttautuminen on vielä 2020-luvulla ihmettelyn aihe. Kuinkahan moni isoon kaupunkiin muuttanut saa selitellä asumistaan?

"Meidän on aika tunnustaa, että pieni on kaunista ja tarpeellista, jotta suuri voi rinnalla menestyä."

Suomessa on 309 kuntaa, joista 210 on väkiluvullisesti pieniä alle 10 000 asukkaan kuntia. Iso osa suomalaisista asuu näissä kunnissa. Suomen pinta-alasta ja samalla luonnonvaroista lähes 70 prosenttia on näissä omaleimaisissa alle 10 000 asukkaan kunnissa.

Pienet kunnat ovat paikkoja, jonne ihmiset tulevat laskettelemaan, mökkeilemään ja vaeltamaan. Niissä sijaitsee merkittävä määrä talotehtaita. Pienissä kunnissa koulutetaan monet käytännön osaajat koko Suomeen. Iso osa kansallispuistoista osa on väkiluvullisesti pienissä kunnissa. Listaa voisi jatkaa pitkästi. Riippakivi ja tulonsiirto -keskustelun sijaan meidän pitäisi muistaa nämä edellä mainitut tosiasiat.

Valtakunnan mediassa huomiota saa Länsimetro ja tunnin juna Turkuun, mutta uutisoidaanko siitä, kuinka turvallista on matkustaa Kuusamoon perjantai-illan liikenteessä tai pääseekö Kainuuseen lentokoneella? Julkisessa keskustelussa on siistiä asua Pyhällä tai Syötteellä, muttei Pelkosenniemellä tai Pudasjärvellä. On uutisoinnin arvoista muuttaa etelästä pohjoiseen, kun samaan aikaan asettumista kotipaikkakunnalle Taivalkoskelle tai Merijärvelle saa selitellä.

Väkiluvullisesti pieni kunta passaa eksoottiseksi lomapaikaksi, mutta on pohtimisen paikka, millaiset palvelut väkiluvultaan pienissä kunnissa on tai millä rahalla pieniä kuntia kehitetään? On aika ottaa tosissaan koko maakunnan kehittämistarpeet, niin keskustoissa kuin reuna-alueilla, yli maakunta- ja kuntarajojen.

Maamme kuusi suurinta kaupunkia julkaisivat hallitusohjelmatavoitteensa, joissa pohdittiin millä keinoilla suuret kaupungit saavat elinvoimaa. Tavoitteet ovat mainioita koko Suomen menestymisen kannalta. Pohjois-Suomi tarvitsee vetävät kasvukeskukset Oulun, Rovaniemen ja Kajaanin. Menestyäkseen ne tarvitsevat mukaan myös meitä väkiluvullisesti pienempiä ympäryskuntia. Maaseudun ja kaupungin vastakkainasettelu ei palvele ketään, sillä maaseutu tarvitsee kaupunkia ja kaupunki maaseutua.

Koko Suomen puuosaamisesta on keskittynyt Pohjois-Pohjanmaalle 12,7 prosenttia. ICT-osaamisesta 10 prosenttia. Pohjois-Pohjanmaalla tuotetaan 14,2 prosenttia koko maan maidosta ja perunoista 19,83 prosenttia. Näistä kaikista iso osa tulee väkiluvullisesti pienistä kunnista. Ei ole yhdentekevä asia, miten kotiseutuamme kehitämme. Meidän on aika tunnustaa, että pieni on kaunista ja tarpeellista, jotta suuri voi rinnalla menestyä.

Minä en suostu häpeämään juuriani tai ajattelemaan maaseutumaisia kuntia riippakivinä ja toivon, että vuonna 2023 kenenkään muunkaan ei tarvitsisi. Ihmisen pitää voida asua siellä, missä haluaa, ilman että sitä tarvitsee selitellä. Hybridityö, monipaikkaisuus ja maallemuuttobuumi ovat tulevaisuuden pohjoista. Minä uskon Pohjois-Suomeen ja sen elinvoimaan ja tätä uskoa me tarvitsemme, kun kehitämme tasavertaisesti koko maakuntaa.