Maalaishiiri ja kaupunkilaishiiri -ajattelu historiaan
"Miks sä sitten asut täällä?" Kysyi etelästä tullut vieras vilpittömästi minulta kotikotonani Panumalla, Pudasjärvellä, kun kerroin että opiskelen Lapin ja Oulun yliopistoissa. Eikä tämä kysymys ollut ensimmäinen tai viimeinen kerta, kun saan selitellä asumistani.
Vastapalloon olisi kannattanut kysyä, että "miksi sitten itse asut kaupungissa?", mutta minä aloinkin selittelemään hienosta luonnosta, juurista, eläimistä, ja että mulla on kaupungissa asunto. Maalla asuminen ja korkeakouluttautuminen oli jälleen hämmästelyn aihe.
Herää kysymys, kuinka moni ihminen kysyy nuorelta kaupungissa asuvalta, että "Miks sä asut täällä?" Eipä varmaan kovin moni.
On ummehtunutta ajatella, että kaupungissa on sivistynyttä ja maalla on junttia, tai että kaikki ovat maalaisia tai kaupunkilaisia. Ajatus maalaishiirestä ja kaupunkilaishiirestä saisi vihdoin jäädä historiaan. En tunne ketään, jonka kaupunki olisi sivistänyt tai maalaisuus olisi tyhmentänyt.
Monipaikkaisuus kiinnostaa. Maaseutubarometrin mukaan 72 prosenttia suomalaisista on asuinpaikkansa perusteella kaupunkilaisia, mutta vain 40 prosenttia pitää itseään kaupunkilaisena. Yhä useampi haluaa muuttaa maalle tai hankkia sieltä kakkosasunnon. Ja se on hyvä.
Jokaisella pitää olla oikeus asua siellä, missä haluaa, ilman, että sitä joutuu selittelemään. Minä jaksan kyllä selittää, mutta moni muu ei. Ja ylpeästi kerron jatkossakin, että kotikoti on Panumalla, kaupunkiasunto Rovaniemellä ja luottamustoimia Oulussa.
Haluan kaikilla konsteilla vähentää maaseudun ja kaupungin vastakkainasettelua, koska se ei kerta kaikkiaan palvele ketään. Maaseutu tarvitsee kaupunkia ja kaupunki maaseutua ja maakunta tarvitsee elävän kasvukeskuksen.
Toivon todella, että esimerkiksi minun sisarusteni lapset tai joskus hamassa tulevaisuudessa omat lapseni, eivät joutuisi selittämään omaa sivistystään tai arvoaan asuinpaikkojensa vuoksi.
P.s. Molemmat kuvista on otettu samana päivänä, mutta vain toisessa niistä olen pesemässä lampolasta paskaa.