Lisää yhteistyötä poronhoitoalueelle
Kirjoitin 2.12. Kalevan Yhteisöt-palstalle. Koska kirjoitukseni ilmestyi vain paperilehdessä, ajattelin jakaa sen myös sosiaaliseen mediaan.
---
Kymmenennen sukupolven poronhoitajanaseuraan surullisena poronhoidosta liikkuvaaväärää tietoa ja negatiivista keskusteluamediassa. Ilmapiirin parantamiseksion pari hyvää konstia: rakentava keskusteluja porotiedon lisääminen sekä poronhoitolainnoudattaminen.
Porot pitäisi kääntää vahvuudeksi Pohjois- Pohjanmaalla. Parhaimmillaan poro on vetovoimainen imagotekijä matkailussa. Oulun pinta-alasta 40 prosenttia on poronhoitoaluetta.
Poronhoitoa harjoitetaan vain neljässä maassa. Poronhoito on olennainen osa historiaamme ja kulttuuriamme Pohjois-Pohjanmaalla, jossa poroja on ollut jo 1600-luvulla. Elinkeino työllistää välillisesti ja suoraan tuhansia ihmisiä eikä se ole pelkkää puuhastelua, vaan monelle täysipäiväinen elinkeino. Meitä nuoria jatkajia kyllä löytyy, jos ympäröivä yhteiskunta sen sallii.
Poron liha on puhdasta kotimaista lähiruokaa, joka eettisyydellä ja ekologisuudellaan on rinnastettavissa riistaan. Porosta hyödynnetään kaikki taljasta rapamahaan.
Ymmärrän, että pihalla patuloivat porot harmittavat ihmisiä. Siitä ei kuitenkaan voi syyttää vain poromiesten saamattomuutta. Vaikka täällä on porokiintiöihin nähden lääniä yllin kyllin, ovat laitumia halkovat valtatiet, metsähakkuut, turvesuot ja kasvavat petokannat luoneet haasteita elinkeinolle.
Mikäli poronhoitolakia noudatetaan, se takaa oikeudet kaikille: ihmisille, jotka asuvat poronhoitoalueella ja ihmisille, joilla on poroja. Poronhoitolain avaamisen sijaan on huomattavasti tärkeämpää miettiä, miten olemassa oleva laki saadaan toimimaan.
Yhden paliskunnan tai poromiehen törttöilyjen vuoksi ei pidä tuomita kokonaista elinkeinoa. Suurin osa poromiehistä haluaa hoitaa työnsä kunnialla ja yhteistyössä ihmisten kanssa, ei riitelemällä ja aiheuttamalla pahaa mieltä.
Joidenkin väläyttelemä porojen ympärivuotinen tarhaus ei ole mahdollista. Porot ovat puolivillejä eläimiä, jotka kulkevat laidunkiertonsa aikana kymmeniä kilometrejä ja syövät satoja kasveja. Meillä ei ole varaa tappaa yhtä vanhimmista elinkeinoistamme.
Monet porovastaiset argumentit perustuvat vääriin käsityksiin tai olemattomaan tietoon. On olennaista, että porotietämys lisääntyy ja että ymmärrämme ja arvostamme toisiamme. Kaikkien etu on, että poronhoitoalueella pystytään asumaan sovussa. Keskustellen, joustaen ja etsien ratkaisuja konflikteihin. Räkyttäminen ja riitely eivät tuo kenellekään valoisampaa tulevaisuutta.Olga Oinas-Panuma on poromies ja suomen kielen opiskelija Oulun yliopistossa